*

Saara Huttunen Ei ehkä sittenkään niin vihainen feministi

Suvivirsi ja uskonnonopetus kouluissa

Minun on omista lähtökohdistani vaikea ymmärtää miksi jollekkin on liian suuri asia käydä kirkossa tai laulaa virsi, jossa mainitaan Jumala, vaikka ei itse uskoisikaan Jumalaan. Mitä haittaa siitä voi olla? Jos et usko, niin sitten et varmaan usko myöskään siihen, että jotakin maagista tapahtuu kuin laulat sanan Jumala tai istahdat kirkonpenkille. Kirkko on avoinna kaikille, ainut mitä ei sallita on ehtoollinen, se kuuluu vain konfirmaation saaneille kristityille. Eikä kukaan pakota jumalanpalveluksessa rukoilemaankaan. Sinne voi ihan vapaasti ateistikin mennä elämysmatkalle joku sunnuntai.

Omat lähtökohtani ovat tietenkin kuorossa, olen pitkän linjan kuorolainen. Kuoron kanssa silloin tällöin esiinnyimme sunnuntaina kirkossa erikoisjumalanpalveluksissa ja joskus ihan tavallisissakin. Ei silloin keneltäkään kysytty, että sopiiko vakaumukseesi tulla kirkkoon ja laulaa virsiä. Jokainen tuli ja lauloi tai koki kuoronjohtajan raivon poissaolon vuoksi. Koulussakin olen joka vuosi laulanut suvivirttä, kuorolaisena yleensä lavalla mikkiin tai ilman. Joskus yksinäni esilaulajana. Voin kuvitella, että kuoronjohtaja ei olisi ottanut hyvällä jos olisi menettänyt luottolaulajansa, jos joku kevät olisinkin ilmoittanut, että vakaumukseni vuoksi en enää voi laulaa suvivirttä.

Ehkä olenkin vain katkera niille, joille näissä asioissa tarjotaan valinnanvapaus, koska meillä kuorolaisilla sitä ei ikinä ollut. Kannatan tietenkin uskonnonvapautta, johon kuuluu vapaus olla uskomatta ja vapaus olla osallistumata uskonnollisiin rituaaleihin. Mutta vapaus tässä on nimenomaan yksilönvapautta, ei niin että indoktrinaatiota pelkäävät ateistivanhemmat eväävät lapseltaan mahdollisuuden osallistua koulun joulukirkkoon tai kevätjuhlan hyvin perinteikkääseen lopetukseen eli suvivirren laulamiseen.Lapselle pitää antaa mahdollisuus ajatella itse ja perehtyä myös uskontoihin, miten muuten hän saa selville uskooko Jumalaan vai ei. Informaation tarjoaminen ei ole yhtä kuin aivopesu tai indoktrinaatio.

Suvivirrestä on jauhettu paljon, mutta se ei ole ongelma muslimeille eikä ongelman ydin vapaa-ajattelijoillekkaan. Tärkeämpi keskustelun aihe on miten ja millä tavalla uskonto on esillä koulussa. Nykyisinhän uskonnonopetus ei enää opetushallituksen linjauksen mukaan ole vakaumuksellista, mutta käytännössä se riippuu hyvin pitkälti opettajasta miten sitä opetetaan.

Mielestäni uskontojen ei pidä missään tapauksessa poistua kokonaan koulusta, vaan ehdottaisinkin kaikille oppilaille vakaumuksesta riippumatta pakollista uskontotietoa. Siellä käsiteltäisiin Suomen suurimpia uskontokuntia, suomalaisia lahkoja ja merkittäviä maailmanuskontoja. Modernissa globaalissa maailmassa kaikkien olisi tärkeää tietää enemmän myös muista uskonnoista kuin kristillisyydestä.  Myös nykyisen elämänkatsomustiedon opetussisällöt olisi tärkeitä asioita kaikille, nämä voitaisiin yhdistää uskontotietoon tai tehdä erillinen etiikkaa ja filosofiaa sisältävä kaikille pakollinen oppiaine.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän TaruElkama kuva
Taru Elkama

Niin no kyllä mä kirkossa käyn, lähinnä vain tutustumassa rakennustaiteeseen, mutta jumalanpalvelukseen mua ei saa kirveelläkään ja mitäpä minä siellä tekisinkään.

Käyttäjän EetuKinnunen1 kuva
Eetu Kinnunen

Sitten ei varmaan ole mitään sitäkään vastaan, että Kansallinen Kokoomuspuolue järjestää lapsesi koulussa aamunavauksia ja liikuntatunneilla harjoitellaan Suojeluskuntanuorison paraatia varten?

Musta olisi todella kiva, jos lapset pantaisiin laulamaan kouluissa työväenlauluja ja kouluajalla käytäisiin työväentaloilla agitaatiotilaisuuksissa. Not.

Käyttäjän SaaraHuttunen kuva
Saara Huttunen

Kuorolaisena on toki tullut laulettua myös poliittisissa tilaisuuksissa, jälleen kerran luonnollisesti ei kyselty kenenkään poliittista vakaumusta. Tosin, olimmekin lapsia. Kyseessä oli sdp:n tilaisuus.

Politiikkahan kouluissa on kielletty. Toisaalta, ei minulla olisi mitään sitä vastaan jos politiikka olisi peruskouluissa ja lukioissa esillä, kunhan se tuotaisiin esille tasavertaisesti, eli kaikille puolueille annettaisiin yhtäläinen oikeus esitellä puolueensa periaatteita kouluissa. Tämä saattaisi nostaa nuorten kiinnostusta politiikkaa ja yhteiskunnallista vaikuttamista kohtaan, mikä on hyvin positiivista.

Josta päästään varsinaisen kysymyksen vastaukseen: jos tekijänä olisi nimenomaan aina vaan se yksi puolue eikä muille puolueille annettaisi esimerkiksi vastaavia mahdollisuuksia pitää päivänavauksia, niin silloin en tuohon suostuisi.

Koulun kuorostapa se oma innostus työväenlauluja kohtaan sitten lähtikin. Piti laulaa Oppimisen ylistys koulumme vuosijuhlassa, mutta harmillisesti sairastuin enkä päässyt laulamaan.

Käyttäjän jojalonen kuva
Jussi Jalonen

Kinnunen kirjoittaa:

"Sitten ei varmaan ole mitään sitäkään vastaan, että Kansallinen Kokoomuspuolue järjestää lapsesi koulussa aamunavauksia ja liikuntatunneilla harjoitellaan Suojeluskuntanuorison paraatia varten?"

Mitä tarkoitusta varten kuvittelet Tahko Pihkalan aikoinaan esitelleen pesäpallon, jota yhä edelleen pelataan kouluissa?

"Musta olisi todella kiva, jos lapset pantaisiin laulamaan kouluissa työväenlauluja ja kouluajalla käytäisiin työväentaloilla agitaatiotilaisuuksissa. Not."

Minulle opetettiin koulussa lapsena sekä "We Shall Overcome" että apartheidin vastainen "Nkosi Sikelel' iAfrika" suomalaisena käännöksenä, ihan puhtaasti yleissivistyksellisistä syistä. Oliko tämä loukkaavaa tai poliittista aivopesua?

Käyttäjän kuoppari kuva
Ari Kuoppa-aho

Itse olen kova blackmetal -fani, mutten silti pakottaisi muita kuuntelemaan saatika laulamaan samperia ylistäviä biisejä.

Käyttäjän SaaraHuttunen kuva
Saara Huttunen

Jumalanpalveluksissa ei ole ainakaan pakko laulaa. Se vähän vaihtelee, että onko koulun kevätjuhlissa pakko laulaa. Itse laulan sitä mitä käsketään laulamaan, enkä sitä mitä itse haluaisin laulaa. Harvinaista herkkua oli se, että kuorossa pääsi laulamaan jotain sellaista, jonka melodia miellytti omaa kurkkua. Imo vähän turhaa ruikuttamista tälläinen "en voi laulaa koska tämä melodia ei miellytä korvaani".

Sallamaari Janhunen

Pitkän linjan ateistina voin sanoa, että todellakin haittasi se, että pakotettiin kirkkoon. Minun vakaumustani ei kunnioitettu, koska "nokun on niin hankala järjestää niille muutamalle oppilaalle korvaavaa toimintaa silloin, kun koko muu koulu on kirkossa.". Tekosyitä. Onneksi meidän muutamien ET-oppilaiden vanhemmat nostivat tuosta metakan, niin että koulun oli lopulta pakko taipua ja niin sen pitääkin mennä. Ei muslimeita esimerkiksi tasan tarkkaan pakoteta täällä kirkkoon ja jos pakotetaan, nousee siitä hemmetinmoinen älämölö. Koska en kuulunut mihinkään uskontokuntaan, oletettiin ettei mulla voi olla mitään ongelmaa osallistua tunnustukselliseen tapahtumaan, koska se ei ole ristiriidassa minkään muun uskonnon kanssa. Minä en periaatteesta halua osallistua mihinkään vakaumukselliseen toimintaan, ellen omasta vapaasta tahdostani niin päätä. Se on periaate ja lain minulle suoma vapaus. Olen muuten itsekin laulanut kuorossa ja esiintymisiä on ollu paljon kirkossa, eikä se ole ikinä haitannut, koska olin kuorossa vapaaehtoisesti ja kirkossa toimittamassa osaani yhtenä kuorolaisena - laulamassa, en harjoittamassa uskontoa.

Suvivirren laulaminen ei ole ikinä ollut minulle ongelma eikä tulekaan olemaan. Se on mielestäni ihan kiva perinne. Kaikki vaan elämänkatsomustiedon tunnille niin ratkeaa ongelmat saman tien... Kun ala-asteella ne muutamat vuodet kävin uskonnon tunneilla, oli se todellakin aivan jotain muuta kuin tunnustuksetonta opetusta (liekkö lakia muuten siinä vaiheessa edes olemassa?) "Jokaisesta kodista löytyy raamattu!" -huuto uskonnonopettajalta olikin viimeinen pisara joka katkaisi kamelin selän omalta osaltani ja vanhemmat antoivat minun erota kirkosta 4. tai 5. luokalla (en enää muista tarkkaa ajankohtaa). Elämänlaatu parani huomattavasti sen jälkeen kun pääsi suvaitsevampaan ja mukavampaan porukkaan ET-tunneille jossa ei pakotettu mihinkään.

Käyttäjän SaaraHuttunen kuva
Saara Huttunen

Joo. Laki Suomessa takaa sen, että uskonnottomienkaan ei ole pakko osallistua vakaumukselliseen toimintaan, joten koulusi on rikkonut lakia kun on pakottanut osallistumaan jumalanpalvelukseen.

Ja ei varmaankaan sen korvaavan toiminnan järjestäminen olisi ollut liian vaikeaa jos halua olisi löytynyt. Yksi opettaja tai kouluavustaja niiden muutaman oppilaan kanssa jää luokkaan tekemään jotain muuta tms.

Itseäni vähän filosofina harmittaa, että kävin uskonnon elämänkatsomustiedon sijaan. Siellä ois ollut mulle varmasti tarpeellista oppisisältöä. Toisaalta, pitäis kyllä musta olla mahdollista, että myös ET:läiset lukiossa voisi valita myös uskonnonkursseja. Esim. maailmanuskontojen kurssi oli mielenkiintoinen ja olisi ollut hyödyllinen mielestäni ihan kaikille. Kyseessä oli tosiaan vapaavalintainen kurssi, mielestäni saisi olla pakollinen.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Minun on myös vaikea ymmärtää, mistä lähtökohdista tuo hyökkäys suvivirttä vastaan kumpuaa. Suvivirsihän on meidän valoisin ja elämänmyönteisin virtemme. Useimmille koululaisille se on kesän alkamisen symboli. Suvivirren Luoja on yksille kristittyjen Jumala, toisille Allah ja kolmansille panteistinen luonto itse.

Ilta-Sanomien kommenttipalstalla asiaa kommentoinut muslimi kirjoitti erinomaisen hyvin:

"Olen syntymästäni lähtien ollut MUSLIMI ja Suomenkansalainen ollut jo kohta 60 vuotta. Tämän voi tarkistaa...
Olen aina laulanut suvivirttä 60-luvulta lähtien ja voin sanoa että sen perinteen tulee jatkua. Virsi edustaa KOULUA ja oppilaita ja Kesän tuloa.
Virsi on niin kaunista kuunneltavaa.
Ilmeistä on ettei Oikeuskanslerin virasto edusta mitään kansalle tai isänmaalle kuuluvaa...."

Käyttäjän SaaraHuttunen kuva
Saara Huttunen

Niin no mekkalaahan näistä uskonnollisista rituaaleista kouluissa ovat pitäneet nimenomaan ateistivanhemmat, eivät niinkään muslimit. Muslimeilla ei ole suurempaa ongelmaa uskonnollisten rituaalinen kanssa, koska heille Jeesus oli yksi profeetoista.

Käyttäjän MikaPenna kuva
Mika Penna

Mitä tulee blogin ensimmäiseen virkkeeseen, niin olen täysin samaa mieltä. Minusta ei tule autoa, vaikka menisin autotalliin. Samalla logiikalla minusta eikä kenestäkään muusta tule automaattisesti uskovaista tai kristittyä jos astuu kirkon ovien sisäpuolelle. Voin ihan hyvin mennä sukulaiseni hautajaisiin eikä minua haittaa yhtään, että muut harjoittavat samalla uskoaan.

Muutoinhan uskonnonopetus kouluissa on ihan turhaa sellaisessa muodossa kuin se nyt annetaan. Olkoon se sitten jatkossa nimeltään vaikka sitä elämänkatsomustietoa tai ihan vaan uskonnonopetusta, mutta sen on oltava neutraalia ja objektiivista siitäkin huolimatta, että valtio ja kirkko kulkee käsikädessä. En edes oikeastaan tiedä miksi se annetaan nykypäivänä kristillisten oppien mukaan, valaiskaa joku.

Ja sen verran tosta suvivirrestä, että koko homma on ihan järjetön joka puolelta katsottuna. Täysin käypä vaihtoehto on jo olemassa eikä ketään tunnu kiinnostavan se mahdollisuus. Vängätään vaan ihan irrelevanteista seikoista ees taas.

Allekirjoittanut ei ole ateisti, agonisti eikä edes kristitty. Joku saa kategorisoida jos haluaa, mutta ainakin mua henkilökohtaisesti ärsyttää kategorisoiminen tässä asiassa ihan vaan siitä syystä ettei maksa kirkollisveroa.

Käyttäjän myyrylainen kuva
Jorma Myyryläinen

Huttunen kertoo ihmettelevänsä kirkossakäynnin vaikeutta mutta toisaalta on löytämässä ongelman ytimen. Kyse on nimen omaan vapaudesta omaan valintaan uskonnon suhteen. Tämän valinnan tulisi koskea myös ev.lut.kirkon jäseniä. valtaosahan heistä on n.s. nimikristittyjä ja jäsenenä vain koska heidät on lapsena väkisin liittetty ja sitä pidetään normaalina.

Tasa-arvoinen valinnanvapaus ei voi mennä niin, että toiset saavat tai joutuvat olemaan poissa yhteisistä tilaisuuksista, esimerkiksi koulun juhlista. Sillähän opetetaan pienille pilteille jo alusta lähtien, että erimieltä olevat on eroteltava omiin karsinoihinsa.

Erityisesti on kyse siitä, mitä yhteiskunnassa pidetään normaalina ja mitä poikkeavana. Kristillisissä piireissä tunnutaan ajateltavan, että heidän maailmankatsomuksensa edustaa normaaliutta ja kaikki siitä poikkeava epänormaalia.

Ongelmallinen tuollainen erottelu on siinä suhteessa, että uskonnonvapauteen uskonnon harjoittamisen ja harjoittamattomuuden vapauden lisäksi pitää olla mahdollisuus pitää uskonnollinen vakaumus omana tietotaan. Se ei julkisen erottelun oloissa toimi.

Uskontojen tuntemisesta olen Huttusen kanssa samaa mieltä. Niiden tunteminen ei kuitenkaan edellytä niiden harjoittamista. Uskonnolliset maailmankatsomukset voidaan vallan hyvin opettaa esimerkiksi filosofian yhteydessä ja kirkkokuntien historia muun historian yhteyessä. Silloin ne asettuisivat myös oikeaan suhteeseen muihin vaikuttaviin asioihin, esimerkiksi taloudellisiin suhteisiin.

Toimituksen poiminnat